Tämä joulukalenteriblogi ei ole uskonnollinen, vaikka ensimmäisen luukun aihe ja adventtisunnuntain sanoma ovat sama - nöyryys. Miksi siis aloitan näin syvällisellä aiheella?
Pohdin tämän ensimmäisen joulukalenteritekstin aihetta useampaan otteeseen koiria lähimetsissä ulkoiluttaessa. Kirjasin (ja sanelin) puhelimen muistiin ideoita toteutettavaksi ja järjestelin palapeliä päässäni. Nyt kun asiaa mietin, kiertyy vastaus yhä uudelleen pysähtymiseen ja itsetutkiskeluun - sillä sitä minä siellä metsässä usein teen.
Itsetutkiskelu ja sisimpään kääntyminen vaativat nöyryyttä.
Nöyryys on vahvuutta, joka on tehnyt sovun heikkouden kanssa kirjoittaa Tommy Hellsten kirjassaan Pysähdy - olet jo perillä. Jari Sarasvuo puolestaan toteaa Ylen hastattelussa, mm. että nöyryys ei tarkoita alistumista ja että nöyrän selkä ei taivu, nöyrä oppii ja nöyrä on tosipaikan tullen vahva.
Halu olla vahva on ollut minussa varmasti aina - ja vahvaksi olen itseni useimmiten myös tuntenut. Se ei ole pelkästään hyvä asia. Vahvana olen itsepintaisesti liian usein pärjännyt itse pyytämättä apua ja selvinnyt haastavien aikojen yli yksin.
Ratkaisukeskeisyyden opinpolulla havahduin onneksi katsomaan itseäni avun tarjoajan silmin. Onneksi, sillä oivallus ravisteli ja jotain muuttui.
Sisimpäni on ikuinen partiolainen ja autan mielelläni muita arjen ohi kiitävissä hetkissä. Kuinka hyvältä tuntuukaan vastaanottaa hymy ja kiitos - niitä kohtaamisia ei voi rahassa mitata. Auttaminen tuntuu hyvältä myös, vaikka avun saaja ei sitä erityisesti huomioisi tai saisi siitä koskaan tietää. Oma mieli on aina auttamisen jälkeen kevyempi ja iloisempi - onnellisempi!
Kun vaihdoin näkökulmaa, ymmärsin itsekkäästi evänneeni ihmisiltä ympärilläni auttamisen mahdollisuuden ja samalla mahdollisuuden kokea iloa, tulla onnellisemmaksi.
Oli helppo ajatella että minun ei tarvitsekaan pystyä ja osata aina itse ja yksin. Ajatuksen toteuttaminen omassa arjessa ei sen sijaan ole ollut helppoa. Se on vaatinut nöyryyden opettelemista. Olen opetellut tunnistamaan tilanteita, joissa "yksinpärjääjäminä" tunkee esiin, ja opetellut pyytämään apua. Ilokseni olen huomannut, että sekä läheiset että ihan vieraat ihmiset pääsääntöisesti ilahtuvat voidessaan auttaa! Enkä suinkaan ole apua pyytäessäni tuntenut itseäni heikoksi, vaikka itsekkäästi näin luulin.
Nöyryys on Hyvejohtajuuden (hyveisiin perustuvan johtajuuden) mallin mukaisesti myös johtajuuden peruspilari. Tutkimusprofessori Jari Hakanen toteaa Työpiste verkkolehden haastattelussa, että palvelevan johtajan ominaisuuksia ovat aitous, nöyryys, rohkeus ja kyky antaa anteeksi, ja että nöyryys lähtee siitä, että esimies tuntee vahvuutensa ja puutteensa.
Itsetuntemus on sitä, että tietää kuka on ja mitä haluaa - tuntee vahvuutensa ja puutteensa. (Työ)hyvinvointi ja (ammatillinen) itsetunto rakentuvat hyvälle itsetuntemukselle ja itsensä johtamiselle.
Pidän (tästäkin) muutoksesta itsessäni ja aion myös tulevaisuudessa tehdä enemmän asioita, joilla oma ja toisten onnellisuus kohoaa. Se ei vaadi isoa pääomaa, huomattavaa ajan uhrausta tai erityistaitoja. Nöyryys, kiitollisuus ja toisten huomioiminen edistävät sekä omaa että toisten hyvinvointia ja onnellisuutta ja niillä on myös huomattava merkitys itsekunnioitukselle.
