Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja työtapa on maanläheinen ja myönteinen tapa kohdata erilaisia inhimillisen elämän haasteita ja pulmatilanteita (Ratkes-yhdistys). Työelämässä on perinteisesti totuttu ajattelemaan asioita ongelmakeskeisesti. On keskitytty etsimään syitä ja syyllisiä. Ratkaisukeskeisyyden ihmistä kunnioittavassa lähestymistavassa ei etsitä ongelmien juurisyitä, vaan korostetaan voimavaroja, edistymistä ja toiveikkuutta, keskitytään ongelman sijasta ratkaisun löytämiseen, tavoitteelliseen ja päämäärien saavuttamiseen tähtäävään toimintaan.
Ratkaisukeskeisyyden periaatteiden mukaan ei pidä korjata sitä, mikä ei ole rikki. Sen sijaan kannattaa tehdä lisää sitä, mikä toimii - ja jos jokin ei toimi, on syytä tehdä jotain muuta.
Mielestäni nuo periaatteet kuulostavat järkeviltä ja perustelluilta. Silti löydän oman työhistoriani ajalta useita (isojakin) muutoksia, joihin on ryhdytty “vain muutoksen vuoksi”. Toisaalta tunnistan vanhassa tavassa “kynsin hampain roikkumista”, vaikka jokainen läheltä katsova voi nähdä, että käytössä oleva menetelmä ei enää toimi.
Käytän ratkaisukeskeistä työtapaa mm. työnohjauksessa ja työyhteisösovittelussa, mutta ratkaisukeskeinen ajattelu on hiipinyt osaksi jokapäiväistä elämääni. Yksinkertaistettuna ratkaisukeskeinen työskentely voidaan tiivistää kolmeen vaiheeseen (joiden omatoiminen kokeileminen pulmatilanteen ratkaisemiseksi on täysin turvallista):
- tilanteen selvittäminen
- tavoitteen kirkastaminen
- toiminnan käynnistyminen.
Työkaverin, alaisen tai asiakkaan tilanteen selvittäminen edellyttää arvostavan vuorovaikutuksen taitoja; empatiaa, läsnäoloa ja kuuntelemista. Tunne kuulluksi tulemisesta vahvistaa luottamuksen syntymistä. Ajatukset selkiytyvät tilannetta kuvaillessa ja usein ongelma myös pienenee siitä puhuessa.
Tavoitteen kirkastaminen avointen, tulevaisuuteen suuntaavien kysymysten (esim. millaista työnteko on, kun ongelma on ratkennut? tai mistä tiedät saavuttaneesi tavoitteesi?) avulla antaa toivoa paremmasta. On kuitenkin muistettava, että timanttinenkaan tavoite ei kuitenkaan riitä, vaan sen eteen tulee toimia, tehdä töitä!
Jotta toiminnan käynnistäminen ei tuntuisi liian työläältä, voi keskustelukumppania pyytää miettimään esimerkiksi pienintä askelta, jonka tämä on valmis ottamaan tavoitteen suuntaan. Mitä teen seuraavaksi, jotta pääsen lähemmäksi tavoitettani?
Työelämä muuttuu. Myönteinen ihmiskäsitys, jota ratkaisukeskeisyys vahvasti tukee, on (näin uskallan väittää) vallalla kaikissa edelläkävijäorganisaatioissa. Positiivinen, tulevaisuuteen tähyävä ajattelu ja toimintaan suuntaava dialogi ohjaavat uudenlaisiin, kokeileviin työn tekemisen tapoihin ja kulttuuriin. Vanhassa ei aina ole "vara parempi".
